Kuka minä olen?
Kuka on
Loitsi-Koutsinkin takana?
Täällä on maaseudulla asuva nainen, joka rakastaa eläimiä, luontoa ja tietysti myös ihmisiä. Syntyjään olen Turusta ja siellä käynyt kouluni. Perheelläni oli koko ajan kuitenkin mökki maalla, jossa kävimme säännöllisesti. Kosketus maaseutuun ja juuriin on siis ollut mukanani kaiken aikaa.
Monipuolisen työurani aikana olen saanut tehdä erilaisia työtehtäviä, jotka ovat rikastuttaneet osaamistani. Olen saanut työskennellä valtiolla, yhdistyksellä, yksityisellä, kunnalla ja maatalousyrittäjänä. Nyt olen yksityisyrittäjä.
Olen työskennellyt monissa eri ammateissa kuten sosiaalityöntekijänä, asiakasneuvojana, siivoojana, esihenkilönä, sikatilalla, paistopisteessä. Jokainen työtehtävä on ollut mieluisa ja opettava. Tutuksi ovat tulleet niin suorittava porras kuin johtoryhmätkin. Koulutukseltani olen sosionomi YAMK. Olen opiskellut Metsään uppoutumisen ohjaajaksi, suorittanut 32 op positiivista psykologiaa (Positive Phycology Practitioner), valmistunut ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi (LCF Life Coach), tehnyt palvelun kehittämisen erikoistutkinnon Leanin menetelmin ja opiskellut oman äänen käyttöä. Olen innokas opiskelemaan, kouluttautumaan ja kasvamaan. Uuden tiedon sopiva haastaminen on mielenkiintoista. Asioista puhuminen eri näkökulmista on mielestäni erityisen antoisaa. Olen utelias ja toimeen ryhtyvä. Erityisesti pidän tiedon integroinnista käytäntöön.
Olen eläinrakas. Harrastan vanhoja jenkkiautoja, moottoripyöräilyä, yrttejä ja monenlaisia perinnekäsitöitä. Kasvatan pienimuotoisesti pellavaa. Olen kiinnostunut ikivanhoista perinteistä ja perinnetiedosta.
Parhaiten minua kuvaa iloisuus, aitous ja rehellisyys. Nautin auttamisesta, oivalluksista ja kiperistä kysymyksistä. Näen asioita kokonaisvaltaisesti, mutta olen valmis myös pilkkomaan asioita osiin.
Mikä on
minun tarinani?
Uusi suunta alkoi hahmottua, kun elämä pysähtyi vakavaan työuupumukseen vuosia sitten. Olin jo pitkään tiennyt, ettei sen hetkinen tapani elää ollut linjassa itseni kanssa, mutta niin vain jatkoin siinä oravanpyörässä juoksemista. Ensimmäisen uupumuksesta seuranneen pysähtymisen sananmukaisesti suoritin parissa kuukaudessa. Silloisten olosuhteiden myötä oraravanpyörä heilahti taas uuteen vauhtiin nopeammin kuin uskalsin arvata. Muistan sanoneeni, että tunnen kuinka olen tuon oravanpyörän reunalla ja kuinka ihan kohta tipahdan siihen. Näin kävi. Sehän oli varsin tuttua ja turvallista. Tämän minä osaan! Kunnes tuli lopullinen pysähdys. Kesti vuoden verran ennen kuin ylikierroksilla oleva hermostoni rauhoittui sen verran, että pääsin psykoterapiaan. Olin aktiivinen oman kuntoutumiseni suhteen, mutta haasteena oli jatkuva väsymys. Rehellisesti voi sanoa, että nukuin kolme vuotta. Yöunet olivat 10-13 tuntia ja päiväunet 2,5 tuntia. Eipä siihen paljon aktiivista aikaa jäänyt, mutta sen verran, että pikkuhiljaa elämä alkoi voittamaan. Kaiken kuntoutumisen jälkeen jäljellä oli vain minä. Koko elämäni oli mennyt uusiksi. Kysyin mikä on elämäni merkitys? Miten elän omannäköistä elämää? Mistä minä voimaannun? Miten pääsen takaisin ytimeeni ja voin elää sieltä käsin. Mikä on minun polkuni?
Jokainen meistä saa elämässä kolhuja, isompia tai pienempiä. Toisinaan niitä voi sanoa myös traumoiksi. Minun suurin traumani on tahaton lapsettomuus, jonka jouduin kokemaan jo nuorena aikuisena. Lapsettomuus hoitoineen, toiveineen ja pettymyksineen seurasi minua aina kesi-ikään saakka, jolloin lopulta oli aika luovuttaa. Nykyään olen sinut asian kanssa. Se ei tarkoita, että se ei olisi edelleen kipeä asia, mutta olen oppinut elämään omaa elämääni niin kuin se on. Ilman omia lapsia.
Tänä päivänä olen yksityisyrittäjä. Loitsi-Koutsinkin lisäksi teen käsitöitä. Meillä on lapsuudenystäväni kanssa Loitsi-tavaramerkki, joka on merkki laadusta ja suomalaisesta käsityöstä. Teemme tuotteita pääosin suomalaisesta lampaanvillasta, pellavasta ja kierrätysmateriaaleista. Kierrän erilaisissa tapahtumissa myymässä tuotteita. Tuotteille on valmistumassa myös verkkokauppa. Unelmissa siintää Perinnetila eläimineen ja perinteineen.
Yksityisyrittäjänä olen omalla polullani oman osaamiseni ja kiinnostukseni ytimessä. Nyt saan kohdata jälleen ihmisiä valmentamisen kautta. Olen omassa alkuperäisessä työssäni ihmisten auttamisen äärellä. Siinä missä olen parhaimmillani.
